Fimoilua.

Eilen koppasin äiteen mukaan ja suunnattiin Somerniemen kesätorille, onks tuttu paikka teille?
Kirppispuolelta löytyi koruja jatkokäyttöä varten. Uuden tavaran puolelta löytyi ihana pieni laukku, siitä inspiroituneena kävin vähän Fimojen kimppuun.

Muutamat kepeät korvikset tuli tekaistua.

Lakuja.

Rannekoru(fimomassa, lasihelmet ja korumetalli) ja kaveriksi pienet korvakorut.

Mukavata sunnuntaita!

Less is more-Fimoilua.

Ja keep it simple, vai miten se meni?

Väri-ilottelua fimojen jämillä. Mulla oli visio geometrisistä kuvioista, ja tulihan sitä vähän koukeroitakin saatua aikaiseksi. Jälleen ihan vapaalla kädellä puuhastellen ja katsoen mihin fimo minua kuljettaa.

Ja hei, aika veikeitä tuli. Kivoja kesäkorviksia.

En yleensä lakkaa fimokoruja(vierastan sitä kiiltoa), mitä mieltä oletteko,pitäisikö?

Sil viissiin:)

Hyvät ystävät ovat ilonlähteitä...

...Niinhän se on. Juurikin niin. Tätä pysähdyin eilen pohtimaan ja tajusin jälleen olevani etuoikeutettu.
Mutta arvaatkas mikä juttu herätti minut moista pohtimaan? No, meille rantautui eilen kortti jossa luki tuo otsikon teksti. Kortti oli ystävänpäiväkortti,joka oli tullut esiin ojasta lumien sulattua. Kortin oli löytänyt naapuri, joka oli jättänyt kortin mummolleni siellä kyläiltyään. Mummoni sitten luovutti kortin eilen minulle. Hauska tapahtumaketju:) Kortti oli vähän jo elämää nähnyt, mutta ei haitannut...kortti oli vanhemmiltani, niisks.


Eilen illalla fimomassa kutsui jälleen luokseen, vaikka mitään ajatusta siitä mitä siitä tekisi ei ollut. No mitä sen väliä, ei kun pyörittelemään, värit ovat niin inspiroivia että kyllä siinä temmellyksessä joku inspis herää varmasti. Vielä napit korviin ja niistä hyvää musaa niin kylläpäs oli kivaa!

Tämänkertaisesta fimoseikkailusta syntyi nää:

En ole valokuvaaja, enkä siksi saa otettua kuvia, missä värit olisivat kohdallaan,pahus. Jokatapauksessa keltainen on livenä paljon raikkaampi, kuvissa on jotenkin tosi tunkkaisen näköinen.

Tein siis jälleen korviksia. Nyt olen huomannut, että Fimo soft-massa soveltuu pehmeyden ansioista käsilleni huomattavasti paremmin kuin fimo classic, joka oli musta aluksi liian jäyheetä. 

Tuo fimo on niin kevyttä materiaalia, että tuntuu kuin ei olisi korviksia ollenkaan!

Näiden lisäksi tein muitakin juttuja, mutta niistä tuonnempana, jahka saan tehtyä niistä koruja.

Ai niin, meillä ei käynyt yhtään virpojia.Mikä ei ollut suuri yllätys,koska asumme niin metsässä, että ei tänne eksy kuin ketut ja peurat.

No, saipahan mies vatsansa täyteen pääsiäismunia. Tahti oli sellainen, että piti oikein komentaa, että älä syö kaikkia! Sitten vein loput takaisin eteisen hyllylle koristeeksi,mies ei yhtään ymmärtänyt miksi ne sinne piti viedä, kun ne olis ollut niin kiva syödä kaikki.

Mua niin pistää niiskuttamaan nämä kaikki ihanuudet, joten yleensä kukat sun muut viihtyy mulla ulkona. Ja tänä aamuna näytti siis tältä.

Damn you takatalvi, anna jo kevään tulla!

Muikeata maanantaita:)

-Sari-

Fimokoruja ja palmusunnuntain vartoilua.

Vihdoin saapui keväiset fimomassat. Piti päästä eilen vähän heti kokeilemaan, vaikkei mitään idistä ollutkaan. Onneksi massa ei ole kovin kallista, niin kärsii kokeiluja suorittaa. Onhan moisen massan pyörittely ja värileikittely jo itsessään melko terapeuttista. Vailla ideaa ja osaamista syntyi raitaa, ja niistä riippukorviksia. Jämämassan pyörittelin kasaan ja kaulin levyksi, josta leikkailin pieniä korviksia.

Niin yksinkertaista, mutta kivaa.

Sopivasti tuli ystävä kylään, kun uunituoreet fimot muuntautuivat koruiksi, niinpä lähti ystävä viikonlopun viettoon uusissa korviksissa, sattuipa laukkukin olemaan samaa vihreätä.

Kirppiksellä kipaisin tänään, ja ensin meinasin turhautua siitä, että pöydissä notkui rikkinäistä, likaista ja mielestäni ylihinnoiteltua kamaa. Että sellaiset rillit päässä tänään... Kunnes löytyi tosi kiva pöytä, josta löytyi shortsit, paita ja ihana Nanson mekko(vain 3 euroa)!!! Joten loppu hyvin kaikki hyvin:) Sitten vielä piti pysähtyä kotimatkalla ojanpenkasta poimimaan muutamat pajunkissat.

Mukavaa lauantaita ja tervetuloo huomenna virpojat:)

Vapaus koitti! Ja Fimoilua...

Otsikkohan viittaa siihen, että tänään se tapahtui. Sitten selkäleikkauksen uskaltauduttiin koiruuden kanssa autoon, ja hurautettiin kylille.Ah, vapaus, en ole enää muiden riesana! Käpsyteltiin pitkin kylänraittia ja nautittiin auringosta. Ihmisten ilmoilla on tiet jo ihan sulat, toisin kuin meillä metsäläisillä.Ihmiset olivat hyväntuulisia, ja monet jäivät juttelemaan niitä näitä ja rapsuttelemaan koiruutta. Poikkesin muutamassa pikkukaupassa:kirjakaupassa, käsityöläisten kaupassa ja kehystämössä. Tilasin juuri tänään aamulla Sinellistä Fimomassaa,mutta  sitten sitä olikin juuri tullut myös kehystämöön. Olen monesti ihastellut tuosta massasta tehtyjä koruja,mutta viimein myös itse inspiroiduin.Nooh, pitihän sitä hätäisenä sitten ostaa, kun eivät ne keväiset turkoosit ja vihreät nyt tähän hätään ehdi postilaatikkoon.

Neljä pakettia Classic Fimoa lähti kotiin mukaan. Okraa, terracottaa, lilaa ja punaista. Ensivaikutelma massasta oli, että onpas kovaa materiaalia,tässä tulee hiki. Niinkuin tulikin, massan pehmittämiseksi ja muokkauskelpoiseksi pitää sitä tosissaan käsissä ja lämmittää, vääntää, venyttää ja kaulia.

Ensimmäisellä yrityksellä ajattelin tehdä marmorikuvioisia kaulariipuksia sekoittamalla kahta väriä. Siinä sitten massaa pyöritellessä totesin, että värit sekoittuivat liikaa, eikä toivottu marmorikuvio onnistunutkaan, ainoastaan ihan läheltä katsottuna voi erottaa eri värivivahteita.
Tästä siis pyörittelin helmiä(isolla neulalla reiät) ja tein yhden kaulariipuksen.






Helmistä tuli sen verran kivoja, että sain idiksen.

Löysin tämän ranneketjun jostain kätköistäni, päätin purkaa sen hyvään tarkoitukseen.

             Näin valmistui siis rannekoru, vanhasta,uudesta ja itse tehdyistä Fimohelmistä, lukko ja
             kukat vanhasta korusta ja pari lehteä.

Nuo Fimohelmet näyttävät mielestäni ihan ompuilta:)

       Seuraava kokeiluerän tavoite oli onnistua saamaan edelleen sitä marmorointia, kahta eri sävyä. No, onnistuin paremmin kuin ekalla kerralla. Perhonen istahti myös massan päälle(leimasimesta), lisäksi tein kaulariipuksia, nappeja ja helmiä. Niin ja kaikkihan näistä käyvät uunissa( 110 astetta, 25-30min.). Ihan kivaa puuhaa, kunhan selviää siitä alkulämmittelystä ja massan muokkaamisesta.
Nyt jään odottelemaan niitä keväisiä värejä, jotta pääsee väsäämään lisää!!!!

                          Ihanaa keskiviikkoa!

                            -Sari-