Simppelisti koruilua.

Hurja meno päällä. Mukamas pitäisi ehtiä tehdä kauheasti kaikkea ennen kuin palaa ensi viikolla töihin. Enkä tarkoita että nämä tekemiset olisi mitenkään epämiellyttäviä, kuten koruilu.
Onneksi varasin itselleni huomiseksi ajan Intialaiseen päähierontaan, ihanaa:)

Mutta kaiken muun säätämisen lomassa syntyivät tänään nämä:

4-rivinen vaijerirannekoru, kaveriksi tein 2-riviset korvikset.

Vihreitä ja mustia lasihelmiä, hopeoitua korumetallia.

Vapaus koitti! Ja Fimoilua...

Otsikkohan viittaa siihen, että tänään se tapahtui. Sitten selkäleikkauksen uskaltauduttiin koiruuden kanssa autoon, ja hurautettiin kylille.Ah, vapaus, en ole enää muiden riesana! Käpsyteltiin pitkin kylänraittia ja nautittiin auringosta. Ihmisten ilmoilla on tiet jo ihan sulat, toisin kuin meillä metsäläisillä.Ihmiset olivat hyväntuulisia, ja monet jäivät juttelemaan niitä näitä ja rapsuttelemaan koiruutta. Poikkesin muutamassa pikkukaupassa:kirjakaupassa, käsityöläisten kaupassa ja kehystämössä. Tilasin juuri tänään aamulla Sinellistä Fimomassaa,mutta  sitten sitä olikin juuri tullut myös kehystämöön. Olen monesti ihastellut tuosta massasta tehtyjä koruja,mutta viimein myös itse inspiroiduin.Nooh, pitihän sitä hätäisenä sitten ostaa, kun eivät ne keväiset turkoosit ja vihreät nyt tähän hätään ehdi postilaatikkoon.

Neljä pakettia Classic Fimoa lähti kotiin mukaan. Okraa, terracottaa, lilaa ja punaista. Ensivaikutelma massasta oli, että onpas kovaa materiaalia,tässä tulee hiki. Niinkuin tulikin, massan pehmittämiseksi ja muokkauskelpoiseksi pitää sitä tosissaan käsissä ja lämmittää, vääntää, venyttää ja kaulia.

Ensimmäisellä yrityksellä ajattelin tehdä marmorikuvioisia kaulariipuksia sekoittamalla kahta väriä. Siinä sitten massaa pyöritellessä totesin, että värit sekoittuivat liikaa, eikä toivottu marmorikuvio onnistunutkaan, ainoastaan ihan läheltä katsottuna voi erottaa eri värivivahteita.
Tästä siis pyörittelin helmiä(isolla neulalla reiät) ja tein yhden kaulariipuksen.






Helmistä tuli sen verran kivoja, että sain idiksen.

Löysin tämän ranneketjun jostain kätköistäni, päätin purkaa sen hyvään tarkoitukseen.

             Näin valmistui siis rannekoru, vanhasta,uudesta ja itse tehdyistä Fimohelmistä, lukko ja
             kukat vanhasta korusta ja pari lehteä.

Nuo Fimohelmet näyttävät mielestäni ihan ompuilta:)

       Seuraava kokeiluerän tavoite oli onnistua saamaan edelleen sitä marmorointia, kahta eri sävyä. No, onnistuin paremmin kuin ekalla kerralla. Perhonen istahti myös massan päälle(leimasimesta), lisäksi tein kaulariipuksia, nappeja ja helmiä. Niin ja kaikkihan näistä käyvät uunissa( 110 astetta, 25-30min.). Ihan kivaa puuhaa, kunhan selviää siitä alkulämmittelystä ja massan muokkaamisesta.
Nyt jään odottelemaan niitä keväisiä värejä, jotta pääsee väsäämään lisää!!!!

                          Ihanaa keskiviikkoa!

                            -Sari-

Kun metsään haluat mennä nyt...

Pakkanenhan ei minua pelota, joten ei kun metsään korujen ja kameran kera. Tällä kertaa esittelyssä muutama rannekoru. Mikäli kiinnostuist koruista, kommentoi blogissa tai laita sähköpostia, niin laitetaan sinulle samanlainen.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

Ja yksi kaulakorukin eksyi matkalle mukaan.

Mukana matkassa tämä setä, joka suojeli korujani tippumasta lumihankeen, kun kohmeisin sormin yritin saada siedettäviä kuvia.

Ulkoilun jälkeen nautittuani kupposen kuumaa otin pari otosta kirppislöydöistäni.

Joku saattaisi sanoa tästä yksilöstä jopa "ruma", mutta mun mielestä tämä vaaka on todella symppis ja vieläpä ahkerassa käytössä keittiövaakana. Näistä varisävyistä kun tulee se lapsuus mieleen.....

Tyylikäs termari, kyllä tästä kelpaa kaakaot juoda vaikka hiihtoretkellä:)