Välineurheilua istumalihaksilla.

Siinä kohtaa kun päässä viimaa(näin ilmaisisi miehen vaari kun huimaa) ja veri ei kierrä hartioissa, vois vähän miettiä miten sitä istuu ja millä sitä istuu.
Eli mun askarteluistunnot ei ole välttämättä niin ergonomisuuden perikuvia:) Edellisen kodin ruokapöytä ja siihen kuuluva tuoli ovat nykyään minun puuhastelupisteeni. No tänään tämä tyttö hurautti kirppikselle, ja kappas kehveliä, löysin ihan valtavan mahtavan upean hyvän työtuolin(olen lähes vakuuttunut että se on Martelan), ja voi että kun on korkeudensäätöä, kallistusta ja killistystä. Ja työskentelyasento------täydellinen. Maksoin siitä 15 euroa!Kyllä kelpaa.Olen jo vuosia katsellut huonekaluliikkeissä moisia tuoleja, mutten ole koskaan raaskinut sijoittaa, kun aina mukamas on tärkeämpiä rahareikiä.
Sanonpahan vaan, että istuminen jos mikä on todellista välineurheilua!!! Nyt te kaikki siellä pöytienne ääressä, tsekatkaa työskentelyolosuhteet(ja tehkää niille jotain, mikäli ovat retuperällä).

No,löytyihän sieltä kirppikseltä muutakin kivaa pientä, kuten nämä seuraavat, joista sitten tuunailen korusia:

Isohko pääkallo-avaimenperä ja metallinen nuija-riipus.

Ketju, jossa 9 kpl metallisia pääkalloja

 

Pari paria raitakorviksia, nämähän on ihania jo näinkin,katsotaan meneekö suoraan korvaan vai puranko atomeiksi.

No, pitihän mun lähteä treenaamaan istumalihaksia uudelle tuolille, kun nuo pääkallot vaan niin kutsuivat luokseen.

Istahdin korutarvikkeiden äärelle ja löysin tämän aikaisemman kirppislöydön:

Hempeitä vaaleanpunaisia helmiä.Irrotin tästä muutaman...

Hempeät kelpuuttivat seurakseen pääkallon ja yhden synkeän isomman helmen.

Tämmöönen ranteeseen tällä kertaa.

Niin ja tervetuloa uusi lukijani:)

Kivaa tiistaita:)

-Sari-