Ne on täällä taas.

Nihkeän päivän ja surkean maanantaiketutuksen päätteeksi pääsin onneksi hoidettavaksi vyöhyketerapiaan, ihana päivän pelastus. Sieltä suuntasin suoraan koiran kanssa hyttysten tapettavaksi. Arvatkaa miksi?

Ne on täällä taas. Meidän metsässä on ollut mustikoita viimeksi vuonna 2009,silloin niitä oli niin paljon että suurin osa jäi metsään. Sitten odotettiin, ja odotettiin,ja nyt niitä taas saa. Ihan huippua!

Koiruus rouski mustikoita metsässä posket lommollaan, nyt todisteena sininen suu:) Se kun voi ottaa metsässä ihan lunkisti, kun paksun turkin ansiosta ei hyttyset neitiä häiritse.

Meikäläinen tyytyy nauttimaan iltapalaksi mustikoita ja partajogurttia sisätiloissa, paossa verenimijöiltä.

Kivaa alkanutta viikkoa!