Makkoilua.

Nyt makoiluttaa. Ollaan koiran kanssa viikonloppu kaksin kotona. Vettä satelee, ja katolta muksahtelee lunta, johon koira reagoi aina haukkumalla, hohhoijaa. Ihanaa on se, että selkäleikkauksen jälkeen jaksaminen lisääntyy koko ajan. Pitkän talven jälkeen energiataso kasvaa jo ihan auringonsäteiden voimalla, mutta huomaan myös että koko ajan tämä selkä kestää enemmän. Täytyy tässä pohtia,josko ensi viikolla jo uskaltautuisi auton rattiin, tähän asti olen ollut ihanan tukiverkoston varassa, mutta kaikilla on myös oma elämä eikä minulla ole hovikuljettajaa joka on aina valmiina juuri silloin kun minusta tuntuu että pitää päästä liukuumaan.Kyllähän mies ruokaostoksista huolehtii tarvittaessa, mutta itse koen äärettömän tärkeäksi päästä "ihmisten ilmoille". Muuten väliajat kotona,metsänkeskellä, jossa ei liiku ketään, mitään eikä kukaan. No, kunhan pääsen taas ratin taakse, osaanpahan arvostaa niinkin yksinkertaista asiaa kuin omalla autolla itsenäisesti ruokakaupassa käyntiä. Onneksi kotona on aina tekemistä, ja jos ei ole,keksitään.

Miehen ollessa reissussa pääsin tänään kuitenkin vanhempieni kanssa kivalle kirpputorille, jossa en ole käynyt aikoihin. Löytösaldo jäi kaikilta hieman suppeaksi, mutta yhden ihanan sympaattisen jutun löysin, kerron siitä huomenna kuvan kera.

Vihdoin muistin ostaa kaupasta tuoretta inkivääriä. Joten nyt kirpeätä inkivääriteetä, höystettynä hunajalla ja sitruunalla. Äärettömän hyvä flunssalääke, vaikkei flunssaa olekkaan. Terveellistä joka tapauksessa. Ja voihan olla, että siihen sivuun otan suklaamuffinssin, joita eilen leivoin aikani kuluksi.