perjantai 18. toukokuuta 2012

Ilta-auringossa landella.

Vaikka kotimmekin sijaitsee landella etelässä, on tämä mieheni kotipaikka mielestäni vielä enemmän landella.  Tulemme tänne yleensä kerran kuukaudessa. Ihana paikka.

Kävimme koiruuden kanssa hieman katsastamassa sateen jälkeen ilta-aurinkoa. Ihana, kirpeä ja raikas ilma, helppo hengittää, täällä ei vielä koivukaan paljoa kiusaa. Kevät on jäljessä, vaikka matkaa kotoamme ei ole kuin noin 250 km.





Pihan poikki kulkee tämä.

Koiruus ui siellä joka päivä. Täälläkin koira saa kirmata vapaana.

Pieni herra käyttää tätä. Ja me vähän vanhemmat virveliä. Pieni herra tilasi huomiseksi kalakeittoa, joten kalastusta tiedossa heti aamusta(jos ei kala syö, pakkasessa on seitiä varmuuden vuoksi). Virvelin käytössä olen jo ihan haka,mutta tämän kesän projekti: ottaa kala pois koukusta omin avuin ilman kiljumista ja panikoimista(mies väitti, että tämä olis ollut mulla suunnitelma jo viime kesänä).





Suut makiaks. Mokkapaloja, pinnalle rapistelin erilaisia pähkinöitä.

Mökkisukka.



Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille:)

9 kommenttia:

  1. Ihanan oloinen paikka!
    Hyvää kalaonnea ja viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Voi miten kaunista! Kateellisena täällä tukkoisena ja henki pihisten kattelen sun kuvias! :D

    Tuohon kalahommeliin.. Mä olin 3v sitten ottamaan ihan itse kalan pois koukusta. Ja laittamaan madon ihan itse koukkuun :) Muuta en siihen tarvinnut, ku hanskan :) Suosittelen kaivamaan jostain jonkun vanhan työhanskan ja sillä sitten tarttumaan kalaan (ei ole yhtään niin liukas ja inhottava!)

    Sitä odotellessa, että itsekin pääsis kalastelemaan <3 Tosin mä käytän vain mato-onkea..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi, toivottavasti sun pärskiminen alkais jo hellittää!
      Mutta eikös se etelässä ala jo olemaan ohi menossa tuo koivun pölinä?

      Täällä ei tosiaan ole vielä niin paha, vaikka toki mä aivastelen alvariinsa.
      Saas nähdä miten huomenna niiskututtaa, kun tullaan kotiin!

      Ja tuo kalajuttu, juu täytyy kaivaa joku paksu vanha hanska mukaan. Mato-onginta on ihanaa ja rauhoittavaa, mutta virvelilläkin tosi kivaa!

      Poista
  3. Olethan ihan paratiisissa. Mullakin on mokkapalaa, päällä sinistä strösseliä,muuta ei ollut kaapissa.
    Kalanainen olen minäkin, en vain ole täällä uudessä kotipaikassani(Espoossa) yhtään käynyt kalassa. Virveli pysyy kädessä ja paras saalis oli hauki, jolla oli pituutta alaraajani verran. No, olen vain 155cm. pitkä...
    Kala lähtee koukusta,jos ei ole niin suuri, ettei kädessä pysy ja matokin menee koukkuun(ongella) joskin en siitä nauti. Mutta kireitä siimoja teille ja leppoista oloa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mulla oli strösselit loppu, joten viskasin pähkinöitä, ja hyvää oli, nam!

      Kyllähän teillä Espoossakin lätäköitä on, joten ei kun kalaan vaan. Me asutaan naapuripitäjässä, mutta ei mekään kotosalla paljon kalassa käydä. Täällä landella siihen on paremmin aikaa.

      Leppoisaa oloa myös sinulle:)

      Poista
  4. Hei, onko ihana koirasi vesispanielin sukua? Anteeksi, jos en oo hokannu ja ootkin kertonut hänestä jo aiemmin... Oon aivan ihastuksissani 8-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä meidän koiruus on Espanjanvesikoira, maailman ihanin otus. Turkki kuin lampaalla, ei irtoa yhtään karvaa, aika ajoin keritään aina lyhyeksi.Rakastaa vettä ja pulikoimista. Tämä yksilö ei omista häntää, joten jonkun mielestä saattaa näyttää hassulta...

      Poista
    2. Aha, kiitos infosta, hän on ihanuus <3

      Poista